kotiliesi

tiistai 31. lokakuuta 2017

RUOASSA SATTUMIA? EI KIITOS!



Osa muffinsseista on ilman ”sattumia” eli omenalohkoja. Näin minäkin voin syödä niitä ikuisena ”sattumien vihaajana”☺. Ohje gluteenittomiin omenamuffinsseihin löytyy postauksen lopusta.

Ihmisiä on kahdenlaisia: sattumia rakastavat ja sattumia vihaavat. Itse kuulun jälkimmäisiin. Kysehän on nyt siis siitä, että sattumia löytyy sellaisista sileistä ruoista, joihin ne eivät kuulu. Vaikkapa esimerkiksi jogurtti, jäätelö, rahka...

Kaikki sellainen ruoka, jonka kuuluu olla suussa sulavaa, pitää olla nimensä mukaista – ei ole tarkoitus käyttää hampaita. Eräs rahka on taivaallisen hyvää, mutta siihen on tungettu päärynänpalasia. On sanomattakin selvää mitä tein kun viimeksi kohtasimme: ongin haarukalla kaikki sattumat pois ja rahka oli taas syötävää

Itselläni on viha-rakkaus-suhde kaikkeen leivontaan, jossa on omenoita mukana. Omenat ovat hyviä - sellaisenaan. Leivottu piirakka on hyvää - omenanmakuisena, mutta ilman sattumia. Kamala myöntää, mutta ne uunissa lällistyneet omenanpalaset siellä piirakan seassa ... Ei vaan pysty. Ja kaikki kunnia teille, jotka tykkäätte sattumista; elätte mahdollisuuksien elämää, koska pystytte syömään sekä sattuma- että sileää ruokaa! 

Muistan lapsuudesta, kun eräässä kyläpaikassa oli leivottu omenapiirakkaa. Oli sitten ilmeisesti "viesti kulkenut perille", etten tykkää omenapiirakassa olevista omenanpaloista. Kivana eleenä minulle oli sitten jätetty piirakkaan sellainen 10 cm x 10 cm kohta, joka oli pelkkää piirakkaa, ei yhtään lällistynyttä omenanpalasta. Arvostan, edelleen! ☺

Koska tämä nyt todellakin on "first world problem" niin onhan aina vaihtoehtoja. Taikasana: omenamarmeladi. Ai että! Sitä kun sekoittaa taikinaan niin kyllä omena maistuu ilman sattumia, suosittelen! ☺



Gluteenittomat omenamuffinssit (L)


16 kpl
  • 4 dl gluteenitonta jauhoseosta
  • 2 tl leivinjauhetta
  • 1/2 tl suolaa
  • 1 dl sokeria
  • 2 tl vaniljasokeria
  • 1 tl kanelia
  • 1 prk maustamatonta tuorejuustoa (L)
  • 1/2 dl maitoa (L)
  • 2 munaa
  • 1 dl rypsiöljyä
  • 1 prk paistonkestävää omenamarmeladia
  • 3-4 pientä omenaa lohkottuina koristeeksi
  • Päälle kanelia ripoteltuna

Sekoita kulhossa jauhot, leivinjauhe, kaneli ja suola keskenään. Sekoita toisessa astiassa sokerit, tuorejuusto, maito, kananmunat, öljy ja omenamarmeladi. Yhdistä jälkimmäinen seos ensimmäisen kanssa. Annostele taikina muffinivuokiin.

Lohko omenoista pieniä viipaleita ja asettele jokaiseen muffinssivuokaan muutama. Ripottele päälle kanelia. Paista 200 asteisen uunin keskitasossa noin 20-25 minuuttia tai kunnes ovat saaneet väriä pintaansa.


KOTI PYYKKIPOJILLE (MIKSEI -TYTÖILLEKIN) ☺



Tänä sukupuolineutraalina aikana täytynee keksiä pyykkipojallekin uusi nimi. Miltä kuulostaisi pyykkipersoona tai pyykkihenkilö? Niinpä niin. ☺

”Pyykkipoika on useimmiten puusta tai muovista tehty pieni esine, jota käytetään yleisesti kiinnittämään kuivatettavia vaatteita kuivaustelineeseen. Siinä on kaksi kappaletta kiinnitettynä toisiinsa jousilangalla. Pyykkipojilla kiinnitetään pyykit pyykkinarulle.” Wikipedia

Ei siitä sen enempää. Tarpeellinen keksintö, joka ansaitsee arvoisensa kodin. Koska säilytys tapahtui tätä ennen muovipussissa, oli aika tehdä jotain. Siis sopiva syy uuteen käsityöprojektiin .




Nyt pyykkipojilla on oma koppansa, jonka voi ripustaa koukusta pyykkinarulle vaatteiden ripustuksen ajaksi. Loogista ja käytännöllistä . Ja edelleen mitä mainioin tapa hyödyntää jämälankoja!

Kopan sisällä on metallinen tukikehikko (jäi yhdestä vanhasta puretusta korista). Jokainen ympäröivä sivu on omanlaisensa virkattu neliö. Myös pohjassa on erilainen neliö – ihan vaan kun pyykkipoikakori on ilmassa niin täytyyhän pohjankin olla katseenkestävä☺.