kotiliesi

torstai 2. marraskuuta 2017

DAS AUTO



Myönnetään. Olen sortunut – ainakin tähänastisessa elämässäni kerran – materialistiseen ihastukseen. Niin ei saisi tapahtua. Tarinan opetus? Luopuminen kirpaisee.

Eräänä iltana kolmisen vuotta sitten. Miten tässä nyt näin kävi? Eihän minun uutta autoa pitänyt missään nimessä katsella. Jotenkin se vaan tuli puheeksi ja hups, seuraavaksi nettiselaimessa pyöri auton kuva jos toinenkin. Autojen selaileminen on ostomielessä hauskaa ja jännittävää – jos siis olet vaihtamassa parempaan ja hienompaan. Tarinassa nimittäin on toinenkin opetus: autokaupoilla on vastenmielistä olla pakosta. Mutta mennään siihen myöhemmin.

Niin, tietokoneen ruudulla pyöri autoja eri hintaluokissa. Tottakai mukana olivat pakolliset realiteetit: hinta ja koko (pieni näppärä kauppakassi). Nyttemmin, kolme vuotta myöhemmin, listaan lisättäisiin vielä väri. ☺  Auton kuvia selatessa se tapahtui: välitön ihastuminen. Autoissahan ensin ihastutaan ulkonäköön, sitten tsekataan täyttyvätkö muut kriteerit. ☺  Tuo yksilö oli täydellinen, siis realiteetit huomioon ottaen. Meillä jokaisellahan on tiedossa se ”viimeinen lopullinen auto”, johon pyritään. Autoissa, kuten elektroniikassakin, pitää aina pyrkiä uudempaan ja parempaan. Joidenkin kohdalle das auto osuu aikaisemmin, toiset pääsevät nauttimaan siitä eläkeiässä. Kolmansille se jää vain haaveen tasolle. Oma tavoite on luonnollisesti hommata kyseinen menopeli seuraavaksi. Mutta pysytään nyt alkuperäisessä tarinassa. ☺

Suorastaan pakkomielteinen autoon ihastuminen johti siihen, että seuraavana päivänä ei jäänyt epäselväksi mihin mennään. Minä olen vuosien varrella omaksunut ns. nopean toiminnan päätöksenteon. Itselleni ei oikein sovi mitkään yön yli nukkumiset. Jos tiedossa on potentiaalinen kohde, miksi päätöstä pitäisi venyttää?

Värillä ei ole väliä - kunhan on punainen! ☺
Niinhän siinä sitten kävi. Päätin, että kuuntelen autokauppiaan tuomion vanhasta autostani, jota tarjoan vaihdossa. Mikäli saisin siitä riittävästi euroja, olisi kauppa selvä. Ja kyllä; puoli tuntia siitä kun tapasin tämän ihastuksen, oli kaupat lyöty lukkoon. Seuraavana päivänä ajokit vaihtaisivat omistajia.

Sokaistuksissani minulta tietenkin meni ohitse sellainen seikka kuin kaksoiskilpisyys. Se kyllä kerrottiin ja selitettiin mitä se voi joskus tulevaisuudessa tarkoittaa. Mitä väliä? Auto on nyt minun ja sillähän ajellaan, piste. Tarinan seuraava opetus: kaksoiskilpisyys haittaa merkittävästi jälleenmyyntiä. Siitäkin pian lisää.

Koska tämä kaunis nelipyöräinen kokonaisuus oli ennen rekisteröity toisella tunnuksella, tarkoitti se käytännössä sitä, että aiempi omistaja oli ollut sillä kolarissa. Sitä ei koskaan kerrottu, mitä kuka milloin miten. Sen verran pahasti auto oli mällätty, että se rekisteröitiin uudelleen. Tosin auto tietysti myös korjattiin, ja näin jälkikäteen olen ymmärtänyt, miksi auto lopulta oli niin hyväkuntoinen, edullinen ja vähän ajettu: kaksoiskilpisyys ja se vaikea jälleenmyyminen, kun ostajat pelkäävät auton historiaa (kolaria ja sitä, onko auto korjattu asianmukaisesti). Lienee selvää, että minulle se ei ollut ostamisen este. ☺

Autot ovat viheliäistä porukkaa. Jos haluat helpolla päästä, älä osta moista.
Meillä oli monta hyvää vuotta. Meillä piti olla monta hyvää vuotta vielä edessä. Suht uusi auto, vähillä kilometreillä, hyvillä renkailla ja täydellisellä ulkonäöllä. Mitä tapahtui? Jotenkin pidin kliseenä sitä perheauton hankkimista. Itse aioin pitää kynsin hampain kiinni edes ”vanhasta” autostani – perhe-elämässä on ihan tarpeeksi muutoksia muutenkin. Kyllä sinne turvakaukalot tungetaan ja sillä ajellaan kuten tähänkin saakka. Niin paitsi kaksi ovea ja ahdas takapenkki. Sen myötä lähes mahdotonta nostaa vauvaa turvakaukalossa auton kyytiin takapenkille. Vaihtoehtoisesti olisi voinut pitää aina turvakaukaloa autossa ja liikuttaa vain vauvaa edestakaisin. Paitsi yhtä hankalaa olisi kömpiä ahtaaseen takapenkkitilaan asettelemaan vauvaa kaukaloon. Oli pakko myöntyä.

Alkoi auton tuskallinen myyntiprosessi, jota en sisimmässäni edes halunnut tehdä. Järki ja tunteet eivät kohdanneet. Ja ”mukavana” lisäbonuksena se kaksoiskilpisyys. Miten monta kiinnostunutta ostajaa oli liikkeellä, ”mutta kun se kaksoiskilpisyys”. Autoliikkeissä siitä tuli jo sisäpiirivitsi: myyjä ihastelee ensin yksilöä, laskee mielessään vaihdokille hintaa, menee tietokoneelle, syöttää rekkarin tietokantaan, tulee takaisin ja sanoo: ”tällä autolla on vissiin joskus kolaroitu kun on kahdet kilvet.” Ai onko?! Että muuten kyllä auton arvo olisi ns. kohdillaan, mutta se (kirosana) kaksoiskilpisyys.

Jos takkuili myynti niin ei se ostokaan herkkua ollut. Kun ei aiempaa halua myydä, ei halua uuttakaan ostaa. Kun parempaa ei vaan halutuilla kriteereillä ole tarjolla! Eli pahinta mitä voi autokaupassa tapahtua: joudut tyytymään johonkin vaihtoehtoon. Elämässä ei pitäisi joutua tyytymään yhtään mihinkään vaan aina pyrkiä eteenpäin ja parempiin saavutuksiin – jos siis se vaan on mahdollista. Toki sitten on näitä esteitä, kuten vaikkapa raha ja sairaudet – noin niin kuin esimerkkeinä. En halua elää ”sit kun –elämää” vaan ”nyt ja tässä –elämää.” Mutta ei auta, auto on vaihdettava ja valitettavasti ei siihenkään viitsi viikkokaupalla aikaa käyttää. Yritin ja yritän edelleen ajatella asian niin, että uusi neliovinen auto tuo sen vapauden ja helppouden, vaikka se ei vanhalle vertoja vedäkään. Ja onneksi vanha autoni päätyi muille seuduille tienpintaa kuluttamaan. Hyvin epätodennäköistä, että törmäämme.

No, sain ainakin kerran kokea sen täydellisen autohuuman. Ja toivottavasti koen sen vielä joskus uudestaan. Autoihin ihastuminen on pirun vaarallista puuhaa – tarinan tärkein opetus. Aikansa sitä on seitsemännessä taivaassa, mutta kun eron hetki tulee, ei ole helppoa. Toki, kuten aiemmin jo kerroin, on minullakin tiedossa ”se seuraava auto”, joka on siis parempi ja hienompi. Se miksi kyseinen nelipyöräinen ei vielä seiso pihassa, on budjetti. Autonpirulaiset maksaa jonkin verran. Tai siis jos haluat oikeasti mieleisen, niin kuvetta pitää kaivaa. Tässä kun sitten hommasin uutta autoa tilalle, tajusin että autokaupoissa on sama meininki kuin asuntokaupoissa; vain harvalla on varaa ns. suoraan kauppaan. Osamaksuilla ja lainoilla pelataan, että saa haluamansa. Jotenkin haluan tätä vältellä autokaupan kohdalla. Siispä aloitan jo nyt säästämisen seuraavaa das autoa varten.☺

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti