Lähdin
sitten muiden innostamana kokeilemaan käpyjen valkaisua. Hommahan lähtee
liikkeelle käpyjen keräämisestä – eli metsään pers pystyssä kykkimään silmä
tarkkana. Kesti muuten vähän aikaa, että alkoi hahmottaa maastosta yhtään
käpyjä. Kaiken lisäksi minä en ainakaan varsinaisesti kaupungin metiköistä
mitään löytänyt; piti lähteä vähän kauemmas löytöretkeilemään.
Käpysaaliin
kumppaneiksi tarvitaan pullo kloriittia, ämpäri, joku paino käpyjen päälle – ja
aikaa. Kävyt ämpäriin, kloriittia niskaan ja lopuksi joku paino, esimerkiksi
lautanen, päälle. Ja sitten odotellaan. Omat käpyni muhivat kloriittiliemessä
hieman yli vuorokauden.
Kävyt lillumassa kloriittiliemessä. Haju on – noh melkoisen pistävä. Kannattaa suorittaa tämä vaihe ulkotiloissa, mikäli mahdollista. |
Kun aika on niin sanotusti kypsä, otetaan kävyt liemestä ja
asetellaan kuivumaan. Sanomalehti toimii oikein hyvin. Kävyt ovat tässä
vaiheessa menneet suppuun ja aukeamisprosessi vie muutamia päiviä. Jos on
mahdollista kuivattaa kävyt huonelämpötilaa suuremmissa olosuhteissa, kannattaa
hyödyntää. Sauna voisi olla aika jees. ☺
Kävyt ”suuttuvat” lillumisen seurauksena ja menevät tylsästi suppuun. Aukeamisprosessi vie muutamasta päivästä jopa viikkoon. |
Auenneet
kävyt koristelin vielä vaalealla glitterliimalla, näin tulevaan talviseen ja jouluiseen henkeen. ☺ Että eikun
hommiin! Pari vinkkiä:
- Kloriitti-liotusvaihe kannattaa suorittaa ulkona, mikäli mahdollista. Välttyy hajuhaitoilta.
- Kloriittikäpyjä käsitellessä muovihanskat käteen!
- Kuivuneet kävyt ovat jokseenkin hauraita eli käsittely varoen.
Ihana postaus... juuri mietin aamulla mitä tekisin töiden jälkeen, kun neiti tulee kylään. Mehän menemme metsään käpyjä keräämään. Kiitos!
VastaaPoistaKuulostaa kivalta :) Ja syksyinen metsä on juuri nyt kauneimmillaan!
Poista