KALAKAVERI (+ GLUTEENITTOMAT KALAPIHVIT)

"Joko mennään kalaan?" ☺

”Laitetaan se koirakouluttajan kanssa samaan veneeseen ja työnnetään ne tonne merelle soutelemaan pariksi tunniksi.” Toissakesäinen keskustelu äitini kanssa. Näin myöhäissyksystä taas alkaa odottaa seuraavaa kevättä ja kesää kalastusreissuineen, joita tulee harrastettua jonkin verran. Liikkeellä ollaan aina ajanviete ja rentoutuminen edellä – saalis on toissijainen juttu. Kivaa tietysti jos kalaa tulee. Kala on hyvää ja terveellistä ruokaa; jopa melko helppo valmistaa ja lopputulos harvoin pettää. 

Tiedättehän jackrusselinterrierit?  Nuo pienikokoiset, mutta isolla egolla varustetut adhd-koirat? Normikoiran innostus ja överit ovat luokkaa sata lasissa. Russeleilla normipäivä on sata lasissa, innostuneena ei ole mitään järkevää mittaria, jolla asian voisi ilmaista. 

Koiramme rakastaa kalastusta ja kaikkea siihen liittyvää valmisteluakin niin paljon, että heikompaa hirvittää. Ensimmäinen kohtauksen paikka on matojen kaivuu, seuraavaksi veneeseen siirtyminen ja lopuksi kalastaminen. Kaikki tiivistyy niihin parituntisiin hetkiin pienessä veneessä, kun koiralta löytyy sellainen ääniskaala ettei uskoisi. 

Näin meillä. ☺

Pieniä helpottavia keinoja ovat pääsääntöisesti kaiken salliminen – sen verran katsoo hauvan perään, ettei se omatahtoisesti hyppää laidan yli. Ja kyllä, se on tehnyt niin useasti ja siksi pelastusliivit ovatkin vakiovaruste. ☺ Tällöin tilanne hieman rauhoittuu ensimmäisen puolen tunnin jälkeen. Koiran kasteleminenkaan ei ”cool-off” –tarkoituksessa auta: uintia ja vettä rakastava koira saa siitä lisää kierroksia. 

Sitten on tietysti se, ettei turhaan provosoi koiraa. Suomeksi siis jos kalaa saadaan, tulee se äkkiä siirtää kannelliseen muoviämpäriin ja kansi kiinni. Jos koira näkee saaliin, alkaa jahti ja ämpärin myllytys. Hauskaa katsella tiettyyn pisteeseen asti, mutta saalistusviettistä adhd-koiraa ei kannata lietsoa enempää. 

"Hei; mä maltan hetken jopa istua paikoillaan!" ☺

Koirakouluttajat kun tarjoavat tänä päivänä kaikenlaista apua koirien käyttäytymiseen, pohdimme vitsinä, mitä tapahtuisi, jos nämä kaksi tungetaan samaan ”purkkiin”. Koirakouluttajakin nostaisi kädet pystyyn ja toteaisi ettei meitä voi auttaa. Toisaalta kalastusreissu ilman koiraakin on varsin tylsää ja hiljaista. Sitä paitsi koiraa kävisi sääliksi jättää se rannalle ruikuttamaan – kirjaimellisesti. 

Näin kalapihvejä paistaessa alkaa tosiaan odotella jo kalareissuja. Mato-ongintaa, pilkkimistä, jiggausta… Ja ihan vain raitista meri-ilmaa ja silmiä helliviä maisemia.

Kalapihvit (G + L)

Noin 10 kpl

Käytin kalana seitiä, jonka otin sulamaan n. 3 tuntia ennen huoneenlämpöön. Mausteiden kohdalla voi soveltaa mitä kaapista löytyy, sitruunamehukaan tuskin on välttämätöntä, jos kaapista ei löydy. 

• 200 g seitiä
• 1 tl suolaa
• ½ tl sitruunamehua
• 1 tl yrttimaustetta
• 1 tl kalamaustetta
• 2 rkl perunajauhoja
• 1 dl ruokakermaa (L)
• 1 kananmuna
• 1 dl juustoraastetta (L)

Valmiit kalapihvit ovat kullanruskeita ja juusto on hauskasti kuplinut paiston aikana.

Murskaa kalat tehosekoittimessa – tai sauvasekoittimella tai jollain laitteella, missä terävät terät hoitavat homman. Lisää muut aineet, sekoita kipossa ja nostele lopuksi lusikalla sopivan kokoisia määriä leivinpaperilla päällystetylle uunipellille. Paistoaika 200 astetta, 20-25 minuuttia.