"Joko mennään kalaan?" ☺ |
”Laitetaan se
koirakouluttajan kanssa samaan veneeseen ja
työnnetään ne tonne merelle soutelemaan pariksi tunniksi.”
Toissakesäinen
keskustelu äitini kanssa. Näin myöhäissyksystä taas alkaa odottaa
seuraavaa kevättä ja kesää kalastusreissuineen, joita tulee harrastettua
jonkin verran. Liikkeellä ollaan
aina ajanviete ja rentoutuminen edellä – saalis on toissijainen juttu.
Kivaa
tietysti jos kalaa tulee. Kala on hyvää ja terveellistä ruokaa; jopa
melko
helppo valmistaa ja lopputulos harvoin pettää.
Tiedättehän jackrusselinterrierit? Nuo pienikokoiset, mutta isolla egolla
varustetut adhd-koirat? Normikoiran innostus ja överit ovat luokkaa sata
lasissa. Russeleilla normipäivä on sata lasissa, innostuneena ei ole mitään järkevää
mittaria, jolla asian voisi ilmaista.
Koiramme rakastaa kalastusta ja kaikkea siihen liittyvää
valmisteluakin niin paljon, että heikompaa hirvittää. Ensimmäinen kohtauksen
paikka on matojen kaivuu, seuraavaksi veneeseen siirtyminen ja lopuksi kalastaminen.
Kaikki tiivistyy niihin parituntisiin hetkiin pienessä veneessä, kun koiralta
löytyy sellainen ääniskaala ettei uskoisi.
Näin meillä. ☺ |
Pieniä helpottavia keinoja ovat pääsääntöisesti kaiken
salliminen – sen verran katsoo hauvan perään, ettei se omatahtoisesti hyppää
laidan yli. Ja kyllä, se on tehnyt niin useasti ja siksi pelastusliivit ovatkin
vakiovaruste. ☺ Tällöin tilanne hieman rauhoittuu ensimmäisen puolen tunnin jälkeen. Koiran
kasteleminenkaan ei ”cool-off” –tarkoituksessa auta: uintia ja vettä rakastava
koira saa siitä lisää kierroksia.
Sitten on tietysti se, ettei turhaan provosoi koiraa.
Suomeksi siis jos kalaa saadaan, tulee se äkkiä siirtää kannelliseen
muoviämpäriin ja kansi kiinni. Jos koira näkee saaliin, alkaa jahti ja ämpärin
myllytys. Hauskaa katsella tiettyyn pisteeseen asti, mutta saalistusviettistä
adhd-koiraa ei kannata lietsoa enempää.
"Hei; mä maltan hetken jopa istua paikoillaan!" ☺ |
Koirakouluttajat kun tarjoavat tänä päivänä kaikenlaista
apua koirien käyttäytymiseen, pohdimme vitsinä, mitä tapahtuisi, jos nämä kaksi
tungetaan samaan ”purkkiin”. Koirakouluttajakin nostaisi kädet pystyyn ja toteaisi ettei meitä voi auttaa. Toisaalta
kalastusreissu ilman koiraakin on varsin tylsää ja hiljaista. Sitä paitsi
koiraa kävisi sääliksi jättää se rannalle ruikuttamaan – kirjaimellisesti.
Näin
kalapihvejä paistaessa alkaa tosiaan odotella jo kalareissuja. Mato-ongintaa,
pilkkimistä, jiggausta… Ja ihan vain raitista meri-ilmaa ja silmiä helliviä
maisemia.
Kalapihvit (G + L)
Noin 10 kpl
Käytin kalana seitiä, jonka otin sulamaan n. 3 tuntia ennen
huoneenlämpöön. Mausteiden kohdalla voi soveltaa mitä kaapista löytyy,
sitruunamehukaan tuskin on välttämätöntä, jos kaapista ei löydy.
- 200 g seitiä
- 1 tl suolaa
- ½ tl sitruunamehua
- 1 tl yrttimaustetta
- 1 tl kalamaustetta
- 2 rkl perunajauhoja
- 1 dl ruokakermaa (L)
- 1 kananmuna
- 1 dl juustoraastetta (L)
Murskaa kalat tehosekoittimessa – tai sauvasekoittimella tai
jollain laitteella, missä terävät terät hoitavat homman. Lisää muut aineet,
sekoita kipossa ja nostele lopuksi lusikalla sopivan kokoisia määriä
leivinpaperilla päällystetylle uunipellille. Paistoaika 200 astetta, 20-25
minuuttia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti