kotiliesi

perjantai 12. tammikuuta 2018

OPERAATIO TATTARITYYNY




Päätin taannoin ostaa tattarityynyn, kun moni on sitä kehunut: poistaa niska-hartiajumit. Joo varmaan joidenkin kohdalla, minulle lähinnä kyseinen tyyny aiheutti niitä . Investointina tyyny muuten ei ollut halvimmasta päästä, joten ei nyt ihan viitsi käyttämättömänä säilyttää kaapin pohjalla. Aikani yritin myydä nettikirppiksillä – ymmärrän kyllä, että toisen käyttämän tyynyn ostaminen muutamalla kympillä – en ehkä itsekään tekisi kauppoja. 

Lähtötilanne. Tältä näyttää kun kaikki on vielä hyvin. ☺
Tyyny siis lojui edelleen vaatehuoneen lattialla isossa säkissä. Nyt siis kun puhutaan tyynystä, monella on seuraavanlainen mielikuva: kiva, muhkea, valkoinen ja kevyt päänalus. Itse asiassa ei sinne päinkään. Ostamani tattarityyny ensinnäkin painaa n. 5 kiloa. Tyynyksi aika tuhti siis. Se on täynnä rahisevia pieniä – joskin hyväntuoksuisia – tattariakanoita. Toisekseen kokoa sillä on 60 x 80 cm. Jättityyny siis – it’s the only way 😊. Mutta kun ne tattariakanat eivät vain suostu asettumaan niskani/pääni alle niin, että lopputulos hyödyttäisi. Periksi täytyi antaa.

Eikö teekkin vain mieli työntää koko käsi pussin sisään ja puristella?! Tiedetään☺.
Jokaisesta asiasta voi löytää jotain positiivista, niin tästäkin! 😊 Olen jo pitkään kaivannut sohvalle sellaista isoa ergonomista tyynyä, jota voisi mulkata asennon mukaan. Ehkä tämä voisi olla se? Toisekseen yksi sana: käsityöprojekti. Pääsen virkkaamaan uuden tyynynpäällisen – ihan verrattavissa jouluaattoiltaan! 😊

Kuin mikäkin kotitekoinen tehdas… Itseasiassa yllättävän toimiva kombinaatio olosuhteisiin nähden☺.
Tattariakanat ovat hyvinkin liikkuvaisessa muodossa tyynyliinan sisällä ja akanat valuvat armotta toiseen päähän kangaspussia (”tyynyliinaa” siis). Siitä on ergonomia kaukana. Ratkaisuksi keksin (en nyt ihan itse, vissiin muutkin joskus tehneet 😊) ommella tyynyliinaan saumoja pitkittäin ja poikittain. Näin akanat jakautuvat suht tasaisesti kankaan sisällä, eivätkä paakkuunnu aina vain yhteen päähän. 

Tyynyliinaan on ommeltu uria, jotta sisukset eivät paakkuuntuisi vain yhteen nurkkaan…
Niin kuvitteliko joku tämän projektin olevan jollain lailla helppo? No okei, ei se nyt ydinfysiikkaakaan ollut, mutta pirun sotkuista. Ja näin ollen lievästi ärsyttävää. Akanat jotenkin sähköistyivät, kun ne otti pois kankaan sisältä. Tilanne tuntui välillä hieman hallitsemattomalta ja yllättäen imurista tuli paras ystävä hetkeksi 😊. Asiaa luonnollisesti ”helpotti” se, että koiruus halusi vahvasti olla mukana hommissa. ”Jee, levitetään yhdessä tattarit lattialle ja sotketaan kaikki paikat! Ja näillä kivoilla apuvälineillä voisi leikkiä niin että akanat pöllyy!” 

"Revittäiskö toi tyyny kappaleiksi?" ☺☺☺
Kuinka sitten kävikään? Tattarityyny ei oikeastaan toimi leppoisana sohvatyynynäkään. Laitoin tyynyn myyntiin ja eräs nainen osti sen kissalleen 😊. Mietin vaan, jos kisuli keksii alkaa ”työstää” tyynyä enemmänkin niin auts vaan ympäristö ☹. Pääasia, että tyyny löysi uuden kodin ja itse saan vetää ruksin yli kohdasta ”kokeilisitko tattarityynyä niska- ja hartiavaivoihin”.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti