Päätin taannoin ostaa tattarityynyn, kun moni on sitä
kehunut: poistaa niska-hartiajumit. Joo varmaan joidenkin kohdalla, minulle
lähinnä kyseinen tyyny aiheutti niitä ☹.
Investointina tyyny muuten ei ollut halvimmasta päästä, joten ei nyt ihan
viitsi käyttämättömänä säilyttää kaapin pohjalla. Aikani yritin myydä
nettikirppiksillä – ymmärrän kyllä, että toisen käyttämän tyynyn ostaminen
muutamalla kympillä – en ehkä itsekään tekisi kauppoja.
Lähtötilanne. Tältä näyttää kun kaikki on vielä hyvin. ☺ |
Tyyny siis lojui edelleen vaatehuoneen lattialla isossa
säkissä. Nyt siis kun puhutaan tyynystä, monella on seuraavanlainen mielikuva: kiva,
muhkea, valkoinen ja kevyt päänalus. Itse asiassa ei sinne päinkään. Ostamani
tattarityyny ensinnäkin painaa n. 5 kiloa. Tyynyksi aika tuhti siis. Se on
täynnä rahisevia pieniä – joskin hyväntuoksuisia – tattariakanoita. Toisekseen
kokoa sillä on 60 x 80 cm. Jättityyny siis – it’s the only way 😊. Mutta kun ne
tattariakanat eivät vain suostu asettumaan niskani/pääni alle niin, että
lopputulos hyödyttäisi. Periksi täytyi antaa.
Eikö teekkin vain mieli työntää koko käsi pussin sisään ja puristella?! Tiedetään☺. |
Jokaisesta asiasta voi löytää jotain positiivista, niin
tästäkin! 😊 Olen
jo pitkään kaivannut sohvalle sellaista isoa ergonomista tyynyä, jota voisi
mulkata asennon mukaan. Ehkä tämä voisi olla se? Toisekseen yksi sana:
käsityöprojekti. Pääsen virkkaamaan uuden tyynynpäällisen – ihan verrattavissa
jouluaattoiltaan! 😊
Kuin mikäkin kotitekoinen tehdas… Itseasiassa yllättävän toimiva kombinaatio olosuhteisiin nähden☺. |
Tattariakanat ovat hyvinkin liikkuvaisessa muodossa
tyynyliinan sisällä ja akanat valuvat armotta toiseen päähän kangaspussia
(”tyynyliinaa” siis). Siitä on ergonomia kaukana. Ratkaisuksi keksin (en nyt
ihan itse, vissiin muutkin joskus tehneet 😊)
ommella tyynyliinaan saumoja pitkittäin ja poikittain. Näin akanat jakautuvat
suht tasaisesti kankaan sisällä, eivätkä paakkuunnu aina vain yhteen päähän.
Tyynyliinaan on ommeltu uria, jotta sisukset eivät paakkuuntuisi vain yhteen nurkkaan… |
Niin kuvitteliko joku tämän projektin olevan jollain lailla
helppo? No okei, ei se nyt ydinfysiikkaakaan ollut, mutta pirun sotkuista. Ja
näin ollen lievästi ärsyttävää. Akanat jotenkin sähköistyivät, kun ne otti pois
kankaan sisältä. Tilanne tuntui välillä hieman hallitsemattomalta ja yllättäen
imurista tuli paras ystävä hetkeksi 😊.
Asiaa luonnollisesti ”helpotti” se, että koiruus halusi vahvasti olla mukana
hommissa. ”Jee, levitetään yhdessä tattarit lattialle ja sotketaan kaikki
paikat! Ja näillä kivoilla apuvälineillä voisi leikkiä niin että akanat pöllyy!”
![]() |
"Revittäiskö toi tyyny kappaleiksi?" ☺☺☺ |
Kuinka sitten kävikään? Tattarityyny ei oikeastaan toimi
leppoisana sohvatyynynäkään. Laitoin tyynyn myyntiin ja eräs nainen osti sen
kissalleen 😊. Mietin vaan, jos kisuli keksii alkaa ”työstää”
tyynyä enemmänkin niin auts vaan ympäristö ☹. Pääasia,
että tyyny löysi uuden kodin ja itse saan vetää ruksin yli kohdasta ”kokeilisitko
tattarityynyä niska- ja hartiavaivoihin”.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti