kotiliesi

tiistai 11. syyskuuta 2018

7 vinkkiä tilkkupeiton virkkaukseen



No niin, jälleen ollaan lempipuuhani ytimessä eli tilkkujen virkkauksessa! Voin (melkein) jo väittää olevani ammattilainen näissä jutuissa, joten miksi en jakaisi vinkkejä myös muille? 😊


1. Tilkkupeiton suunnittelu lähtee yleensä joistain näistä kolmesta tarpeesta: joko virkkaat sen itsellesi/perheellesi/sohvasi koristeeksi tai sitten virkkaat hyvää hyvyyttäsi lahjaksi. Kolmas (karskimpi) vaihtoehto on tehdä puhtaasti myyntiin – eikä siinä mitään. Meikäläisen tilkkupeitoista lähtee nykyään jokainen myyntiin. 😊 Ja mikä merkitys tällä lähtötilanteella sitten on? No ihan vaikka työn laatu. Jos teet itsellesi tai sohvan selkänojan koristeeksi, et varmasti vaadi niin pikkutarkkaa lopputulosta kuin jos olet tekemässä rakkaalle ystävällesi.


2. Mitä tilkkupeiton valmistus sitten vaatii? Lankaa. Paljon lankaa. Olen toisaalta viime aikoina löytänyt itseni myös purkamasta vanhoja virkkaustöitä, jotta saan lankaa uusiin töihin. Kaikkein ironisinta on ehkä se, että olen lähtenyt purkamaan vanhoja virkattuja tilkkutöitä, jotta voin virkata uusia. 😊 Tiedetään, tähän ei ole (mitään järkeviä) sanoja. Joka tapauksessa lanka on ”se juttu”. En ole koskaan laskenut langanmenekin määrää näissä projekteissa, mutta uskallan väittää, että kymmenkunta kerää menee helposti – riippuu toki onko pikkukeriä (tyyliin 50 grammaa ja 80 metriä) vai reipasta isoveljeä (300 metriä lankaa). Varaa siis lankaa! 😊
 
Kokonaisuuden voi yrittää suunnitella etukäteen, mutta se ei useinkaan toteudu.


3.      Tilkkupeiton voi suunnitteluvaiheessa visualisoida – tai sitten ei. Voi lähteä tekemään spontaanisti ”kaikkea kaikista väreistä” ja se on oikeasti hauskaa ja hyödyllistä (aah, jämälankojen uusiokäyttö!!!), mutta onko lopputulos sitten todella sekava? Se on todennäköistä . Mutta ei hätää, siihenkin on ratkaisu! Kun lähdet yhdistämään tilkkuja, valitse selkeä yhteneväinen väri (eli mielellään valkoinen tai joku hempeä pastelli) ja näin kokonaisuus (eli tilkut) nivoutuvat nätisti yhteen 😊. Tosin tämä vaatii sen, että jokaisen tilkun ympäri tulisi virkata sillä samalla yhdyslangalla kierros. Joko kiinteitä silmukoita tai pylväitä.

4.      Jos sitten tosissaan päädyt oikein suunnittelemaan tilkkupeiton ulkonäön jo etukäteen niin eipä yleensä onnistu, sori vaan. Ensinnäkin tilkkupeitosta on tulossa sen verran iso (ja siksi sitä kutsutaan peitoksi eikä liinaksi tai rätiksi) että lopullinen hahmotus ON todella vaikeaa. Ellet sitten ole joku über-pro-ammattilainen (?), joka tyyliin piirtää paperille viivantarkat suunnitelmat. Siltikään lopputuloksesta ei koskaan voi mennä takuuseen. Työ ikään kuin elää sitä mukaa kun tilkkuja liitetään toisiinsa kiinni.

5.      Niin, eli mitä juuri kerroin? Niitä tilkkuja tosiaan kannattaa aina välillä liittää kiinni, jotta näkee miten työ edistyy. Älä siis hyvä ihminen vaan missään nimessä tee kaikkia tilkkuja ensin ja sitten vasta ”hei, mulla olis tässä 250 tilkkua, mites mää ne tästä sitten laittaisin…” Että ihan vaan jo tylsistymisenkin kannalta työvaiheita ON hyvä ja kiva vaihdella välillä!

Värimaailman valinnat on puolet työstä: räikeäkin voi toimia jos tasapainottaa esim. valkoisella.

6.      Okei, kun sitten olet valmis (noin kahden vuoden päästä) ja olisi aika viimeistellä peiton reunat, siinä kohtaa kysytään ihmislujuutta ja sisua! Sellaisen ”talon kokoisen peiton” ympärivirkkaaminen ei oikeasti houkuta, koska yhden kierroksen virkkaus kestää muutaman tunnin. Kaksi sanaa: ranteet ja selkä . Ja pirun hankala käsitellä siinä sylissä! Mutta ei, tässä vaiheessa et saa luovuttaa! Peitto ansaitsee kauniin reunansa, joten tartut koukkuun ja alat virkata. Jotta homma kuitenkin edes tuntuisi etenevän niin pari vinkkiä: iso virkkuukoukku (ehkä kokoa 8 tai jopa 10) ja paksua lankaa. Tämä tietysti oletuksella, ettet ole virkannut peittoa jollain 1 ½ langanpaksuudella (!!!). Jos olet käyttänyt vaikkapa 4-6 kokoista virkkuukoukkua oikeanpaksuisilla langoilla, voit hyvin tehdä reunavirkkauksen hieman paksummalla. Huomaa kuitenkin, että tämänkin etenemistä kannattaa välillä aina seurata eli levität peiton johonkin isolle alustalle, katsot sitä vähän kauempaa ja toteat että joko toimii tai sitten ei. Vielä siinä kohdassa ei niin paljoa harmita jos pitää alkaa purkaa. Reunan virkkaukseen itsessään löytyy netistä erilaisia vaihtoehtoja. Muista vaan, että reuna ei saa kiristää eikä olla liian löysä. Tiedetään, haasteellista! 😊

7.      Ja vielä viimeinen: nauti valmiista työstäsi – vaikka antaisit sen lahjaksi tai se menisi myyntiin. Tämän urakan jälkeen pienemmät työt tuntuvat tosi nopeilta ja ihanalta vaihtelulta niihin miljoonien pikku tilkkujen väkerrykseen verrattuna!



*** Työn iloa! ***

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti