Minun ja edellisen kirjoneuleen tarina johtaa ala-asteelle
saakka. Muistan, kuinka jouduimme (suhteellinen käsite 😊)
neulomaan tumput, joissa väri vaihtui tiuhaan. Tehtiin siis kirjoneuletta, joka
meni kaikilla mahdollisilla tavoilla pieleen. Kokemus ja lopputulos olivat
ei-painokelpoista-tekstiä, ja vasta nyt rohkaistuin tarttua kirjoneulehaasteeseen
uudelleen. Ystävä tilasi pääkallokuvioiset villasukat, minä emmin hetken (ei
pysty, jaksa, kirjoneulominen on per…) mutta käänsin kumminkin kelkkani. Ja hei,
jos se olisi kamalaa, en tästä eteenpäin enää ikinä koskaan ever kirjoneulo
mitään!
No, se ei yllättäen ollutkaan enää kamalaa, koska luultavimmin
a) olin perehtynyt netissä oleviin kirjoneuleohjeisiin ja b) valmiin lopputuloksen
näkeminen motivoi jo etukäteen. Ja ehkä ihan vähän se ystävän tekemä tilauskin siellä taka-alalla ”painosti” 😊.
Sen jo tiesinkin, että kirjoneule ei jousta ja toisekseen kuviota
tehdessä tarvitsee yleensä tuijottaa herkeämättä jotain ruutupiirrosta. Mutta
muuten ei hullumpi kokemus! 😊 Periaatteessa voisin tehdä uudestaan – ja vaikken
tekisikään niin ainakin tuli murrettua se ala-asteelta jäänyt kirjoneulomisen-kamaluus-myytti.
Villasukan ohjeena käytin tätä turvallista ja helppoa Novitan
ohjetta.
Sukanvarren kallokuvio tuli täältä.
Jalkapäällisen ja jalkapohjan kuvio on myös Novitalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti