kotiliesi

perjantai 12. heinäkuuta 2019

Ihana kamala Facebook-kirppis


Tämä klassikkoaihe on viime vuosina puhuttanut melkoisesti: siitä on avauduttu blogeissa (kuten nytkin 😊), siitä on tehty komiikkaa, sitä on puitu yleisönosastoilla ja vauva.fi:ssä. Se vaan on mikä se on ja ilmeisesti ei muuksi muutu. 

Jos vähänkään olet myynyt tai ostanut Facebook-kirppiksiltä, olet luultavimmin törmännyt alla esiteltyihin tapauksiin ja tilanteisiin. Ja ihan vaan huumoripohjalla; aina ei oikein tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, mutta tottahan nämä ovat! 😊

Täytyy kysyä mieheltä/puolisolta. Jo vanha klassikko, mutta ehkä vähän ”kuivunut kokoon” viime aikoina. Okei, joissain tilanteissa ymmärrän, että mieheltä/puolisolta on hyvä kysyä – siis jos olet ostamassa uutta autoa tai asuntoa – mutta hei jostain kahden euron rytkystä? Niinpä niin.

Kun pyydetään älyttömiä lisätietoja/kuvia. Tässä taannoin eräs ostaja pyysi, että minun pitää kuvien avulla demonstroida miten nettitikku toimii koneella. En ole ihan varma mitä hän tavoitteli – nettitikkuhan ei lähtökohtaisesti muodosta sitä nettiyhteyttä jos siinä ei ole sim-korttia. Olisikohan pitänyt ottaa joku videopätkä, jossa asetan ensin tikun usb-reikään ja siitä sitten ”yhdistän nettiin” vai häh? Se kuitenkin kelpasi, että lähetin hänelle pari kuvaa siitä kun tikku on kiinni tietokoneessa… Go figure.

Kun ostaja ei vastaa viesteihin. Todella ärsyttävää! Ensin tulee innokas viesti, joka antaa ymmärtää, että kaupat tulossa. Sitten ei mitään pitkään aikaan. Siis ärsyttävää etenkin jos on samaan aikaan muitakin kyselijöitä tuotteelle – periaatteessa olisi korrektia sen ensimmäisen kanssa jatkaa kaupantekoa niin pitkälle kuin voi ja vasta sitten siirtyä jonossa seuraavaan – mutta kun se &%¤#”%&// ei vastaa viesteihin!

Älytön tinkaaminen. Luuletko ostaja-täti oikeesti, että myyn sulle tän ison virkatun peiton jollain kolmellakympillä?! Eihän siihen tekemiseen mennyt kuin kuukausi ja lankoihin jo pelkästään satanen. Ihmisillä pitäisi olla luonnostaan sellainen ”tietty järki” tarjoamisessa. Röyhkeydelläkin on rajansa!

Aikatauluista sopiminen. Tottahan toki ostajaa pitäisi kunnioittaa ja ajatella, että kun hän kerran on ostamassa niin tulkoot vaikka mihin kellonaikaan. Ei, se ei todellakaan mene niin. Ei ainakaan lapsiperheissä. Ja kuka oikeesti haluaa iltamyöhäsellä jossain yövaatteissa tehdä kirppiskauppaa jossain … no missä vaan !? En ainakaan minä. Sitä paitsi ihmisillä voi olla muuta menoa tai vaikka työpäivä, jonka takia vain jotkut kellonajat sopii. On se niin vaikeaa.

Tuote halutaan varata. Joo tämä on ihan okei, vaikkapa päiväksi ehkä kahdeksi. Mutta kun tartteis varata tuotetta iäisyys; ”joo mä ehkä pääsen hakemaan sen parin viikon päästä, voitko varata?” Tämä on varsin kivaa jos olet myymässä jotain isokokoisempaa, josta olisi tilantarpeen vuoksi mukava päästä eroon – esimerkiksi tilanne, jossa myyt vanhaa sänkyä pois ja uusi on jo paikoillaan. On sydäntalvi, eikä viitteis vanhaa ”sängynraatoa” säilyttää rappusillakaan kahta viikkoa. Tämä varaamistilanne on kivaa myös silloin jos tuotteelle tosiaan on paljon kysyntää muutenkin. Käytännössä kauppa on varma vasta kun rahat on saatu. Kärjistetty esimerkki: eka kyselijä tinkaa hinnasta ja lupaa hakea viikon päästä. Alennat hintaa ja lupaat varata. Sillä välin tulee halukkaita kyselijöitä alkuperäisellä hinnalla ja hakisivat heti pois. Tämähän ei tietty harmita, eih…

Kun tavara ei olekaan Helsingissä. Tämä !!! 😊 Asun siis arvatenkin Helsingin ulkopuolella (Helsingin ja Turun välissä), kaukana kehä kolmosista sun muista. Olen törmännyt tähän viimeisen kuukauden sisään jo niin monta kertaa, että voihan … Ja kirjoitan tämän ihan tosi tosi loukkaamattomalla tavalla (ja mitä lie muuta sopivaa vakuuttelua tähän kohtaan), mutta kun nämä ”Helsinki-keskeiset” ostajaehdokkaat ovat poikkeuksetta ei-suomalaisia. Ei näistä ostajaehdokkaista sen enempää, mutta näistä tilanteista. Usein kaupat etenevät jo lähes finaaliin kunnes tulee se kysymys ”missä päin Helsinkiä?” Kaikki ei vaan asu, ole ja myy tavaroitaan maamme pääkaupungista käsin! On tiäkkö muitakin kaupunkeja! Ja kyllä, myynti-ilmoituksissani näkyy joka kerta se paikkakunta, missä tavara on myynnissä. Kun kerron vielä erikseen viestinvaihdossa paikkakunnan ja osoitteeni, vastaus on usein ”too far” tai yksikin laittoi, että ”it takes 2,5 hours from Turku”. Justiinsa. Vastasin sille (”vähän” pottuuntuneena), että ”actually it takes 45 minutes but whatever”. Mikä se Helsinki-keskeisyys-juttu oikeen on? Tällanen small-town-girl ei oikeen ymmärrä.

Kun ostaja tekee oharit. Ehkä suurimman ketutuksen aiheuttaja ikinä. Toiseksi suurin on se, kun sovitusta aikataulusta ei pidetä kiinni. Mutta tämä ohareiden tekeminen vie voiton. Näitä löytyy kyllä suomalaisista ja ei-suomalaisista. Eräänkin kerran olin myymässä vanhaa pleikkaria. Ostaja lupasi tulla sovittuna ajankohtana. Ei tullut. Laitoin viestiä perään. Ei vastausta. Hänen fb-profiilinsa perusteella ehkä vaikutti kieltämättä juuri sellaiselta, noh hälläväliä -tyypiltä. Sinä iltana olin vielä yksin kotona ja pelkäsin koko ajan, koska tyyppi tulee koputtelemaan ovia ja ikkunoita. Koskaan hän ei vastannut viesteihin eikä hakenut tuotetta. Myöhemmin olen seuraillut Facebookista kuinka muutkin ovat saaneet kokea saman kohtalon kyseisen ihmisen kanssa.

Kun isoa tavaraa tullaan hakemaan liian pienellä autolla. Yleensä jos olen myymässä jotain joka ei mahdu tavalliseen henkilöautoon, mainitsen sen. Jostain syystä asia silloin tällöin jätetään huomioimatta. Eipä siinä mitään. Kerran olin myymässä ovea. Ei nyt ihan jokapäiväinen myytävä tavara, mutta kuitenkin 😊. Ukko tulee jollain miniminiautolla hakemaan sitä. Autosta ei edes saanut kaadettua takapenkkejä. Aikansa ukko tuhtasi ovea autoonsa ja lopulta onnistuikin, toki ovi ulottui takalasista etulasiin ja kulki siinä auton kattoa myöten. Kiva varmaan jos poliisit pysäyttäisivät 😊.

Viime hetken viesittely. "Mä lähdin nyt." "Oon siellä 10 min päästä." "Mulla menee vielä hetki." "Mä oon kohta siellä." Joo kiva olla perillä joka hetkestä. Yleensä tuo viime hetken viestittely kielii ainakin siitä, ettei ostaja aio olla ajoissa paikalla. Kiva kun silti ilmottelee. Toinen hämmentävä viestittely on sitä kun ostaja on jo pihalla ja kertoo sen viestillä "olen nyt pihalla". No sepä kiva. Mitä jos tulisit ihan tänne etuovelle ja soitat ovikelloa (kuten joskus kai on ollut tapana tehdä...). Ja joo tässäkin on poikkeuksen poikkeus: tuo "olen pihalla" -viesti on ihan jees silloin jos myyjän asuintalo on kerrostalo (tarttetaan joku ovikoodi) tai liian samannäköisten (rivi)talojen asuinalue. Se ON hämmentävää kun rivitalo toisensa perään näyttää täysin samalta ja osoitekin on muotoa "As Oy 7C, pihatie 8G, asunto 1J" ja sitä rataa. Tässä ihan kokemuksesta kerron vaan.

Maksutilanne: ”Onks sulla mobilepayta” – tiedustelu esitetään vasta paikan päällä. Tämä on tullut ihan vuoden sisään. Joo ihan vaan, että kun tehdään tällaista kahden yksityisen välistä kuluttajakauppaa, joka usein tapahtuu siinä etupihalla tai eteisessä niin oletan saavani sen maksun tuotteesta käteisellä. Sillä semmoisella riihikuivalla paperilla tai vastaavasti kolikoilla. Mutta ei. Tullaan siinä niin itsevarmasti toisten pihalle ja kotiin, napataan tavara ja kysytään ”onks sulla mobilepayta?” samalla kun odottelen käsi ojossa sitä käteistä. Kuule ei ole. Ostaja vaan valittaa kuinka ei tajunnut/ehtinyt/muistanut käydä automaatin kautta. Mutta ei ongelmaa, käyhän sulle verkkopankin kautta maksu? No joo, mutta mieluusti sitä käteistä. Kohta varmaan maksetaan jollain bitcoineilla…

Ehkä suurin syy uskaltautua tekemään myyntityötä fb-kirppiksille? ☺
Yllä olevat vain ovat valitettavan totta. Kun näihin osaa varautua niin ei mitään, se sujuvoittaa asioita ja ei tule puskista oudoimmatkaan ehdotukset! 😊 Jotta kuitenkin jatkaisimme tätä oivaa kaupankäyntimuotoa, pitänee kertoa myös onnistuneista kaupoista. Laiton myyntiin fb-kirppikselle lenkkarit. Siitä vartti niin tulee viesti ”ostan, missä sijaitsee”. Vastasin vähän hämmentyneenä ja kysyin mihin aikaan voisit hakea. Vastaus että heti. Edelleen skeptisenä vastasin, että ok. Ja kas kummaa, meni toinen vartti, ostaja on ovella, lykkäsi käteisen (!) kouraan ja kiitti kaupoista. Juuri näiden takia tätä viitsii tehdä 😊.

Hyviä vinkkejä Facebook-kirppistelyyn löydät tästä Anna -lehden artikkelista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti