kotiliesi

keskiviikko 7. elokuuta 2019

Mummolle paita + 5 vinkkiä



Tiedättekö kun joskus on tehnyt valmiin suunnitelman siitä, mikä on seuraava iso käsityöprojekti? No nyt kävi niin ja ”hautasin” aiemmat suunnitelmat, koska jotain parempaa ilmaantui 😊. Nimittäin mummotyyny! Näky kirpparilla oli jotenkin outo, hauska, kiehtova, erikoinen, sympaattinen… Tyynyn sisuksista ”ulos kasvava” mummo 😊. Aivan pakko ostaa (maksoi euron!) ja tuunata uusiksi! Tyynyhän on alun perin tylsän harmaa, joten tälle mummolle jos kenelle kuului virkata perinteinen isoäidinneliöpaita – vaikkakin teknisesti isoäidinsuorakulmiopaita, mutta ei takerruta pikkuseikkoihin… 😊

Valitettavasti en siis itse ole tyynyä tehnyt, vain paidan etu- ja takakappaleet. Nämä hyödylliset vinkit liittyvät siis niiden virkkaukseen. 

Mummotyynyn selkäpuoli näyttää tältä. ☺

1. Lankojen värien valinnasta. Isoäidinneliöthän näyttävät hyviltä vaikka missä väreissä, mutta jos haluat lopputulokseen ”katseen kestävää yhtenäisyyttä” niin kannattaa valita 4-6 eri väriä, joista virkkaat. Vastaavasti jos haluat käyttää kaikkia maailman värejä niin jokaisen tilkun reunusväri kannattaa olla sama; yleensä joko musta tai valkoinen (toimivat parhaiten 😊).
 
2. Ja edellisestä kohdasta osuvalla aasinsillalla: erilaiset kuviot tuovat näyttävyyttä, jolloin sitä ei tarvitse hakea ”värien sekamelskalla” 😊. Eli pyri pitäytymään muutamassa valitussa värissä ja virkkaa sen sijaan erilaisia neliöitä, kuusi- ja suorakulmioita 😊. Lisäpointtina, että itse ei kyllästy siihen ”yhteen samaan vanhaan kaavaan” – etenkin jos virkkaat peittoa ja tilkkuja tarvitsee tehdä parisataa…

Muutamalla eri värillä ja erilaisilla tilkuilla saa kivasti näyttävyyttä.

3. Isoäidinsuorakulmion virkkaaminen. Se on hauskaa ja erilaista, mutta lähtökokoa voi olla vaikea hahmottaa. Minkä mittaisen pitkulaisen pätkän virkkaisin, jotta se kasvaisi tasaisesti kaikista reunoistaan? Niinpä, been there 😊. Varsinaista ongelmaa ei kuitenkaan ole, reunoja voi kasvattaa ilman, että tarvitsee virkata koko kierrosta. Huolehdi vain siitä, että ulommainen kierros on yhtenäinen. Silmä ei helposti erota poikkeavia lisäyksiä välikerroksissa jos niitä ei erityisesti etsi.

Isoäidinsuorakulmion virkkaamisesta ei tarvitse ottaa stressiä. Muutamalla kikalla homma toimii! ☺

4. Tilkkujen kiinnittäminen toisiinsa. Jos käytät samanväristä reunalankaa kaikissa, asia on selvä; sillä värillä yhdistät myös tilkut vaikka neulalla ja langalla tai piilosilmukoilla. Sen sijaan jos et käytä mitään samanväristä reunalankaa niin tilkut kannattaa kiinnittää toisiinsa nurjalta puolelta neulalla ja langalla. Neula tulisi pujottaa aina ulommaisiksi jäävien reunasilmukoiden kaarien välistä (voisko vähän epäselvemmin vielä….). Kokeilemalla selviää: kiinnitä tilkut parin sentin matkalta, kiristä sopivasti (ei liikaa eikä liian vähän) ja käännä työ oikeinpäin: näyttääkö kiinnityskohta siistiltä vai pilkottaako toisen tilkun reunaa jostain? Olennaista on myös valita oikea kiinnitysväri: yleensä tilkkujen reunat ovat erivärisiä, joten valitse jommankumman väri ja neulo sillä tilkut yhteen. Huonoin vaihtoehto on valita jokin aivan muu väri; se taatusti pilkistää tilkkujen kiinnityskohtien väleistä .

5. Lopullinen koko. Jos olet tekemässä vaikkapa virkattua tyynynpäällistä. Sovitat toista puolikasta tyynyn päälle, toteat että sehän natsaa oikein hyvin! Väärin, ei natsaa. Tyyny on (hieman ärsyttävä) kasvava elementti, joten silloin kun mielestäsi päällisen puolikas on oikean kokoinen, kannattaa tehdä vielä 1-2 kierrosta lisää. Se meinaan on tosi häiritsevää jos lopputulos kiristää 😊. Lankatyöt jonkin verran venyvät ja antavat periksi, mutta rajansa niilläkin. 😊
 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti