Halpakaupat
ja kertakäyttökulttuuri syövät suomalaisen käsityön arvostusta. Mikä on
itsetehdyn tuotteen kohtalo tulevien sukupolvien käsissä?
Q-Tutkimus kysyi käsityöharrastajien ajatuksia aiheesta sekä
selvitti miten paljon aikaa ja rahaa käsitöihin käytetään.
Puikot käteen, lankakerä viuhumaan ja aivot narikkaan.
Kuulostaako tutulta? Omalla kohdalla ainakin. Käsitöiden tekeminen on samalla
ihanaa ja suosittua, mutta myös aliarvostettu ja unohduksiin painuva taito. Tuotoksia
kyllä ihastellaan sosiaalisessa mediassa, mutta harva haluaa ostaa, saati tehdä
itse. Miksi on näin? Q-Tutkimus selvitti ja 1576 käsityöharrastajaa vastasi.
Suomalaisen käsityön arvostus on puhuttanut aina ja puhuttaa
edelleen. Kyllähän sitä ajatuksen tasolla ajatellaan, että hienoa kun joku
tekee itse. On taitoa yhdistää materiaalit ja valmistus. No missä sitten
kiikastaa? Miksi työstä ei makseta sen arvoista palkkaa? Kyselyyn vastanneista
54 % on puhtaasti sitä mieltä, että suomalaista käsityötä ei Suomessa
arvosteta. Halpakaupat, kertakäyttökulttuuri, tietämättömyys – siinä se
karkeasti on. Nykyään ”tois pual muailmaa” myydään niin paljon halvemmalla
kaikkea, että kuljetuskustannuksienkin kanssa tänne pohjolaan tilattaessa ostaja
”jää voitolle” – jos noin tylyä termiä uskaltaa tässä yhteydessä käyttää.
Vastaavasti kun halpatuote on halpa, se ei useinkaan kestä kauaa. Syntyy siis
tarpeetonta kertakäyttöä. Ostetaan uusi halpa tilalle. Sillä hetkellä
kustannuksissa säästetään, mutta entäpä kasvavat jätevuoret ja kirpputorien
puolikuntoiset tuotteet? Mitäpä jos kerralla panostaisikin vähän enemmän niihin
kotimaisiin villasukkiin – kestävyys on taatusti eri luokkaa ja tukisi samalla
suomalaista käsityötä. Tämän tietämättömyyden muuttaminen ymmärrykseksi on
avainasemassa. Moni onkin kommentoinut, että kotimaista käsityötä pitäisi olla
enemmän esillä mediassa.
Mitä me sitten voisimme ennaltaehkäisevästi tehdä? Kenties vaikuttamalla
suoraan seuraavaan sukupolveen? Aivan; koulu ja opetus. Vastaajista 39 % on
sitä mieltä, että käsityöopetusta ei tarjota tarpeeksi. Tässä yhteydessä
viitataan myös kansalaisopistojen tarjontaan. Toisaalta vastaajista 25 % ei
osaa sanoa opetuksen määrään juuta tai jaata. Näin ollen käytännössä yli puolet
kysymykseen vastanneista ei ainakaan ole täysin tyytyväisiä opetuksen määrään.
Vastauksista kävi myös ilmi, että opetusta kouluissa on entisestään vähennetty.
Ehkä käsitöille käy pikku hiljaa samoin kuin painetulle medialle ja postille
(anteeksi vaan). Maailma muuttuu ja ennen niin tarpeellinen onkin kohta
tarpeetonta. Eihän meillä tosiaan ole samanlaista tarvetta tehdä käsitöitä kuin
vaikkapa 50 vuotta sitten. Voiko tulevaa sukupolvea pakottaa harrastamaan
sellaista mikä ei kiinnosta? Vastaajien mielestä on olemassa vielä ”kikka
kolmosia”, joita voitaisiin kokeilla. Motivoiva opettaja on kieltämättä yksi
merkittävimmistä tekijöistä, kirjaimellisesti. Hyvä opettaja innostaa,
kannustaa, auttaa ja jaksaa vastustuksesta huolimatta. Entäpä sitten mummot ja
lapset? Sukupolvien välisen kuilun unohtaminen ja käsityökipinän levittäminen.
Kansalaisopistot saavat kiitosta monipuolisesta tarjonnastaan, toisaalta
kurssit myös täyttyvät nopeasti ja saattavat koetella kukkaroa. Pitäisi siis
olla mielellään ilmaista ja helposti lähestyttävää. Vastaajat ehdottavatkin isoihin
alan tapahtumiin työpajoja, joihin voisi osallistua. Ja tietysti se ei maksa
mitään. Samaa ideaa voisi tavoitella jonkinlaisen verkkokurssin kautta. Monen
vastaajan mielestä Internet on paras opettaja.
Rentouttava harrastus ja mukava ajanviete; varmaan aika moni
käsityöharrastaja allekirjoittaa. Useasti käsityöt ovat vastapainona arjen
työlle, jossa ei välttämättä nähdä heti tulosta. Käsityöt tuottavat myös hyvää
mieltä ja lahjaksi on aina kiva antaa itsetehtyä. Monella on tarve tehdä
käsillä jotain ja mikäs sen hyödyllisempää kuin laittaa kädet töihin vaikka
televisiota katsellessa! Näitä hyödykkeitä valmistetaankin pääosin muille,
mutta myös itselle ja omiin tarpeisiin. Muita itsetehtyjen tuotosten
vastaanottajia ovat muun muassa hyväntekeväisyyskohteet, tilaustöiden tekijät
sekä myyjäisten ostavat asiakkaat.
Pakko tässäkin yhteydessä päästä puhumaan rahasta ja ajasta.
Nuo ihmiselämän pari juttua tärkeimmästä päästä. Mitä nämä mittarit sitten
kertovat kun kyse on käsitöihin käytetystä ajasta ja rahasta? Suurin osa
vastaajista kertoo käyttävänsä viikossa käsitöiden tekemiseen aikaa 10-20
tuntia. Lienee näin tutkijankin näkökulmasta ihan realistiselta kuulostava
määrä. Viikossa on seitsemän päivää ja joka päivä värkkää jotain niin 1-2
tuntia päivässähän siitä tulee. Keskiverto töissä käyvä, ehkä perheellinenkin
henkilö – eipä sitä aikaa kauheasti tähän harrastukseen enempää irtoakaan. Sen
sijaan varmasti toisenlaisissa piireissä tilanne onkin toinen – saati jos
myyntiin valmistaa. Tuolloin saa helposti päivässä kulumaan useita tunteja. Ja
edelleen korostaen, onhan se hyvä ajanviettotapa ja vieläpä hyödyllinen.
Lähinnä pakko ottaa esille, millainen kestävyyslaji vaikkapa neulominen on.
Sitä kun teet useita tunteja päivässä niin ”hapoille menee”. Jostain syystä
niska-hartia-seutu ja selkä eivät tue tätä harrastusta.
Ja sitten se raha. Tässä on käytetty ajallisena jaksona
kuukautta, koska jos itse mietin vaikkapa lankojen ostamista niin tarvetta ei
ehkä viikoittain juuri ole. 98 % vastaajista käyttää käsitöihin liittyviin
ostoihin kuukaudessa 0-100 euroa. Paljon tietysti riippuu mitä käsitöitä tekee.
Kranssit, joita pääosin tehdään luonnon antimista versus ompelu, johon
useimmiten tarvitaan pari konetta, muita välineitä ja kankaita.
Vastaajat saivat antaa lopuksi vapaamuotoista palautetta
aiheesta. ”Katoava perinne, jota tosiaan pitäisi arvostaa enemmän.” Niinpä.
Toisaalta ”tekeminen on kivaa vaikkei kukaan ostaisikaan.” Erään vastaajan
ilmoittaman havainnon minäkin allekirjoitan: ”En olisi minä ilman käsitöitä.”
*Q-Tutkimus on salolainen kyselytutkimusyritys, joka toteutti tämän kyselyn yhteistyössä Jonnan koukkuja -blogin Jonna Kirjavaisen kanssa.
Lahjaksi ovat kelvanneet hyvin, on jopa aika usein pyydetty. Oli kiva, kun tuttu vei tuliaisiksi Itävaltaan asti ja olivat tykänneet, kun siellä ei kuulema kudota sukkia!?
VastaaPoista